lauantai 10. marraskuuta 2012

Tatiana de Rosnay: Mokka

"Sairaala. Sen melu. Tungos. Haju. Loputtomat käytävät. Instrumenttikärryjen kirskuna. Muiden ihmisten tuska. Omani. Kaikki mitä sairaaloista puhutaan, hoitajat hukkumaisillaan työhön, valkotakit välinpitämättömiä. Ja tämän kaiken keskellä myötätunnon välähdys katseessa, hymy, kädenpuristus, jonka ansiosta ei kokonaan menetä toivoaan. Lääkäri. Minun ikäiseni. Veitsenterävät kasvonpiirteet. Rauhallinen, vakava ääni."

Justinen ja Andrew'n 13-vuotias poika Malcolm on joutunut tietä ylittäessään yliajon uhriksi ja päävamman seurauksena vajonnut koomaan. Saadessaan puhelun ambulanssista ja kutsun tulla kiireesti sairaalaan, Justine ei voi uskoa, että tämä kaikki tapahtuu juuri heille. Kuka voi olla niin julma, että ajaa lapsen päälle ja pakenee paikalta? Kun Malcolmin kooma jatkuu jatkumistaan, alkaa Justinen ja Andrew'n avioliitto rakoilla ja Justinen suhteet läheisiin kärsiä. Justine ei jaksa enää odottaa, että poliisi etenisi syyllisen etsimisessä vaan alkaa itse etsiä yliajajaa, vastoin poliisin ja miehensä neuvoja.

Kirjan juonikuvio on jokaisen äidin painajainen ja herättää varmasti ajatuksia jokaisessa lukijassa. Läheisen joutuminen onnettomuuden uhriksi ja sen aiheuttamat tuntemukset on hankala aihe, koska tekstistä tulee helposti teennäistä. Tässä tapauksessa oli mielestäni vähän käynyt niin. En saanut Justinen tunteista kiinni sillä tasolla, että olisin pystynyt niihin kunnolla eläytymään. Monessa kohdassa kävi mielessä, että se saattoi osittain johtua huonosta suomennoksesta. Alkuperäisteos on ranskankielinen ja koska en itse osaa ranskaa, on vaikea tietää mikä osa tekstin jäykkyydessä johtuu suomennoksesta ja mikä alkuperäistekstistä.

""Teitä on yritetty tavoittaa jo kaksi tuntia! Miehenne on täällä!" Mutisin, että olin unohtanut puhelimen mukaan. Saisinko puhua mieheni kanssa? Andrewin ääni. Vapiseva, heleä kuin aivan nuoren miehen ääni. "Where were you, Justine? Shit, where were you?""

Kieli aiheutti tätä kirjaa lukiessa muutenkin harmaita hiuksia monella tasolla, koska käännöksessä oli monta asiaa, jotka ärsyttivät. Esimerkiksi Justinen miehen Andrew'n nimi oli taivutettu "Andrewin". En tiedä, onko se edes oikeasti virhe, mutta vähän hassulta se ainakin näyttää. Malcolmin pikkusiskosta käytetään usein nimitystä "pikkutyttö", mikä kuulostaa suomeksi aika oudolta. Ilmaus on varmasti ranskaksi jotain järkevämpää, mutta suomentaja olisi ehkä voinut käyttää vähän enemmän mielikuvitusta suomenkielistä vastinetta miettiessään. Kirja on pullollaan englanninkielisiä fraaseja, koska Justinen mies on englanninkielinen ja Justine itse ammatiltaan kääntäjä. Näitä asioita yritetään korostaa viljelemällä englanninkielisiä ilmauksia, mutta ainakin suomenkielisen tekstin seassa ne näyttävät mielestäni lähinnä teennäisiltä. Se ei tietenkään ole suomentajan syytä vaan asetelma on varmasti jokseen outo alunperinkin.

Kirjan takakannessa on lainaus hollantilaisen Happinez -lehden arvostelusta, jossa sanotaan, että Mokka on psykologista jännistystä parhaimmillaan. Odotin koko kirjan ajan, että milloin se jännitys alkaa, mutta ei se mielestäni ikinä alkanut. Parissa kohdassa jännitin Justinen puolesta, mutta niitä kohtia ei missään nimessä ollut niin paljon, että voisi puhua jännityskirjasta. Mokka on ihan ehdottomasti kaunokirjallinen teos eikä mitenkään erityisen hyvä sellainen. Voidaan siis todeta, että en erityisemmin pitänyt tästä kirjasta, mutta se ei myöskään, noita muutamia kielellisiä asioita lukuunottamatta, herättänyt mitään erityisen negatiivisiakaan ajatuksia. Teksti oli helppolukuista ja teos oli melko ohut, joten se tuli luettua hyvin nopeasti. Kokonaisarviona sanoisin, että ihan ok kirja, mutta ei mitenkään ihmeellinen lukuelämys.



 
(Tatiana de Rosnay: Mokka, Bazar 2012)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.