Dan Brown: Inferno

Professori Robert Langdon herää firenzeläisessä sairaalassa muistinsa menettäneenä. Langdon ei muista miksi hän on saapunut Italiaan eikä pysty muutenkaan palauttamaan viimeisen kahden päivän tapahtumia mieleensä. Ystävällinen tohtori Sienna Brook kertoo, että professoria on ammuttu päähän ja hän kärsii tapahtuman aiheuttamasta muistinmenetyksestä. Kun Langdon yrittää vasta toipua järkytyksestä, sairaalaan saapuu nainen, joka yrittää ampua professorin. Neuvokas Sienna auttaa Langdonin pakenemaan ja siitä alkaa parivaljakon yhteinen pakomatka läpi historiallisen Italian. Tarinan kantava teema on Dante Alighierin Jumalainen näytelmä, johon liittyvää arvoitusta Langdon yrittää takaa-ajajia paetessaan ratkaista.

Brownin edellinen kirja Kadonnut Symboli jäi minulta kesken ja sitä edellinen suomennos Murtamaton Linnake oli mielestäni melkoisen mitäänsanomaton lukukokemus, joten odotukset Infernon suhteen eivät olleet kovin korkealla. Siksi olin iloisesti yllättynyt vauhdista, jolla tarina lähti liikkeelle ja siitä miten hyvin vauhti pysyi yllä loppuun saakka. Ensimmäisten parinkymmenen sivun aikana kirjassa on jo ehditty paeta takaa-ajajia, ammuskella ja joutua jos jonkinlaisiin vaaratilanteisiin. Juoni kulkee varsinkin alussa kuin luotijuna ja tarina tempaisee mukaansa kertaheitolla. Tahti hidastuu tarinan edetessä, mutta paikalleen se ei jää missään vaiheessa jumittamaan. Hyvin etenevän juonen lisäksi kehuja täytyy antaa aisoissa pysyvästä väkivallan määrästä. Tarina ei ole yhtään niin raaka kuin esimerkiksi Enkelit ja Demonit, ja ruumiiden määrä jää melko pieneksi, toisin kuin tällaisissa toimintakertomuksissa yleensä.

Inferno herätti samoja tuntemuksia kuin Da Vinci -koodi ja Enkelit ja Demonit aikoinaan eli hirmuisen matkakuumeen ja kulttuurinnälän. Juoni ei ollut kaikilta osin täysin looginen ja en yleensä pidä kirjoista, joissa juoni on rakennettu niin, että se joudutaan selittämään auki lukijalle. Hyvässä kirjassa monimutkaisetkin juonikuviot paljastuvat pikkuhiljaa ja lukijalle jää mahdollisuus kokea ahaa-elämyksiä moneen otteeseen. Niitä hetkiä Inferno ei liiemmin tarjonnut ainakaan minulle. Kirja oli kuitenkin omassa lajissaan kelpo lukukokemus ja selvästi kirjoitettu tulevaa elokuvaa silmälläpitäen. Leffaversiota odotellessa.

 

(Dan Brown: Inferno, WSOY 2013)