sunnuntai 25. lokakuuta 2015

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Mikael Blomkvist on menettänyt taitonsa uutisnikkarina ja pelkää lukijoiden unohtavan sekä hänet että Milleniumin. Tai niin ainakin lehtipiireissä huhutaan. Todellisuudessa Micke pohtii alanvaihtoa, ja suurena syynä siihen on Milleniumin uusi osaomistaja, joka yrittää Mikaelin mielestä vaikuttaa liikaa lehden toimitukselliseen suuntaan. Alanvaihtohaaveet unohtuvat kun Blomkvistille tulee mielenkiintoinen juttuvinkki, joka lopulta johtaa vaarallisiin tilanteisiin ja vie hänet samalla yhteen vanhan tuttavuuden, Lisbeth Salanderin, kanssa.

Luin Stieg Larssonin Millenium -sarjan kirjat sitä mukaa kun ne ilmestyivät. Leffat katsoin samaten heti kun ne tulivat. Pidin sekä kirjoista että leffoista ja olin monien muiden tavoin ensin vähän hämmentynyt kun kuulin, että David Lagercrantz aikoo kirjoittaa tarinoille jatkoa. Saako niin tehdä? Ei kai se voi olla yhtä hyvä? Osaakohan se? No osasihan se. Se mikä ei tapa on erittäin toimiva jatko-osa Millenium -trilogialle ja täytti kaikki sille asettamani odotukset. Juoni kulki hienosti ja tahti tiivistyi loppua kohden juuri niin hengästyttäväksi kuin toivoa saattoi.

"Jos alat jaaritella liikaa ja esittää villejä salaliittoteorioita siitä että Elvis elää tai että tiedät, kuka ampui Olof Palmen, etkä meinaa päästä asiaan, niin minä lähden kotiin saman tien."
"Fair enough", sanoi Linus Brandell.

Lisbeth Salander oli kirjassa pienemmässä roolissa kuin Larssonin teoksissa, mutta Mikael Blomkvist veti pääroolinsa vakuuttavasti. Hetkittäin ehkä jopa liian vakuuttavasti ja yrmystä journalistista kuoriutui suoranainen James Bond. Jännärikirjailijat tuntuvat nykyään suosivan tietynlaista elokuvamaisuutta dialogissa, kuten esimerkiksi yllä näkyvässä Mikaelin ja Linusin keskustelussa. Eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, mutta se vain korostaa kunnollisen kaunokirjallisen tekstin ja dekkarikirjallisuuden eroa. Se mikä ei tapa oli kuitenkin viihdekirjallisuutena erinomaista ja toivon, että Larsson-fanit uskaltavat tarttua siihen ennakkoluulottomasti. Frankfurtin kirjamessuilla Millenium -sarjan kustannusoikeudet omistava kustantamo kertoi, että Lagercranz aikoo kirjoittaa sarjaan vielä kaksi osaa lisää. Odotan mielenkiinnolla.

 
(David Lagercrantz: Se mikä ei tapa, WSOY 2015)


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tunnustus ja vastauksia kysymyksiin




Kiitos Unelmien aika -blogin Katriinalle tunnustuksesta! Eli homma toimii näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Sitten vastaukseni Katriinan kysymyksiin:

1. Pidätkö kauhukirjoista?
Luin joskus teininä paljon Stephen Kingin ja Dean Koontzin kirjoja. Edellisestä lukemastani kauhukirjasta on varmasti lähes 15 vuotta aikaa. Olen nykyään sen verran herkkä, että dekkaritkin ovat toisinaan liian ahdistavia, joten kauhukirjallisuus on jäänyt oikeastaan kokonaan. Ainoan poikkeuksen sääntöön viimeisen vuoden aikana on tehnyt Edgar Allan Poe, joka on sen lajityypin kauhua, joka nykyäänkin uppoaa. Oma suosikkini on Korppi, joka on ihan hienoa tekstiä itse luettunakin, mutta erityisen upea se on Christopher Leen ääneen lukemana. Tässä linkki.

2. Mikä on paras kauhukirja ja miksi?
Stephen Kingin Se on teiniaikojen suosikkini. Tarina on hienosti rakennettu kokonaisuus uskottavine henkilöhahmoineen ja ympäristöineen. Nykyään en enää sellaista kauhutiiliskiveä lähtisi lukemaan, mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa ja silloin teininä kirja tarjosi juuri sopivan kauhistuttavan matkan toiseen maailmaan.

 3. Millaisista kauhuolennoista tykkäät lukea (esim. vampyyrit, kummitukset, zombiet, noidat, ihmissudet)?
Lapsena Noidan käsikirja oli suosikkikirjani. Siinä on kauhuolentoja joka lähtöön, mutta jo silloin vampyyrit olivat suosikkejani. Muutaman vuoden takainen vampyyrikirjabuumi meni kuitenkin minulta muilta osin täysin ohi, mutta Twilight -sarjan luin kokonaan. Niitä tuskin voi parhaalla tahdollakaan kutsua kauhukirjoiksi, mutta vampyyrejä niissä sentään on.

4. Mitä Halloween aiheisia kirjoja suosittelisit muille?
Öö, vaikea kysymys kun en ole muistaakseni koskaan lukenut yhtään Halloween -aiheista kirjaa. Ensimmäisenä tulee mieleen Goosebumps -lastenkirjasarja, jossa muistaakseni jokin osa ajoittuu Halloween -aikaan.

5. Mikä on paras paikka ja hetki lukea kauhukirjoja?
Olen sen verran pelkuri, että tähän on pakko vastata, että valoisaan aikaan ja silloin kun ei ole yksin kotona. Jos luen ihan vain jännittävää perusdekkaria illalla yksin pimeässä, ei ole toivoakaan, että uskaltaisin mennä nukkumaan kovin pian.

6. Mikä kirja on saanut sinut oikeasti pelkäämään?
Hetkellistä pelkoa aiheuttaa nykyään jopa melkein mikä tahansa tiivistunnelmainen dekkari. Kauhukirjoista esimerkiksi edellä mainittu Se saisi varmasti mielikuvituksen laukkaamaan aivan liian vilkkaasti, joten jätän liian pelottavat kirjat suosiolla lukematta. 

7. Kuunteletko tunnelmaa luovaa musiikkia lukiessasi kirjoja?
En kuuntele koskaan musiikkia lukiessani. Kaipaan muutenkin täydellistä rauhaa lukiessani, mutta lapsiperheessä sitä on harvoin tarjolla, joten olen tottunut sulkemaan ylimääräiset äänet ulkopuolelle. En kuitenkaan halua lisätä meteliä laittamalla vielä musiikkia soimaan.

8. Luetko kirjoja aina parhaillaan kuluvaan vuodenaikaan tai juhlapyhään liittyen?
Joulun aikaan luen yleensä aina jonkin jouluaiheisen kirjan, mutta muuten en valitse luettavaa yleensä juhlapyhien mukaan. Vuodenajat sen sijaan vaikuttavat toisinaan valintaan koska kesällä talveen sijoittuvat kirjat eivät niin kovin houkuttele.

9. Mikä kirjoihin liittyvä asia kauhistuttaa sinua eniten?
Eniten kauhistuttaa, että lapset ja nuoret eivät lue niin paljon kuin ennen, ja että vanhemmat eivät enää lue iltasatuja pikkulapsille. Ja tietysti kauhistuttaa mahdollisuus siitä, että kirjoja ja lukemista ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Nämä ovat kauhuskenaarioita, jotka toivoakseni eivät toteudu ainakaan niin voimakkaina kuin pelkään.

10. Juhlitko riehakasta Halloweenia vai rauhoitutko pyhäinpäivänä vai kumpaakin vai ei kumpaakaan?
5-vuotiaalla pojallani oli juuri eilen synttärit kauhuteemalla, joten kämppä on valmiiksi koristeltu hämähäkeillä, lepakoilla ja luurangoilla. Luulen, että siinä oli halloweenia tarpeeksi tälle perheelle ja pyhäinpäivä tulee vietettyä rauhallisissa merkeissä.

 11. Minkä aihealueen kirjoja luet yleensä eniten?
Luen jonkin verran dekkareita, mutta muuten lukemani kirjat eivät edusta mitään tiettyä aihealuetta. Pidän kaunokirjallisuudesta, joka kertoo tarinan, johon voin eläytyä ja jonka avulla voin uppoutua täysin toisenlaiseen elämään ja monenlaisiin ihmiskohtaloihin.

Annan tunnustuksen näille seuraamilleni blogeille:
Luettua elämää
Ihminen välissä
Amerikkaa ymmärtämässä
Ronnala
Sonjan lukuhetket


Vastaaminen on tietysti täysin vapaaehtoista, joten ei mitään paineita sillä saralla:) Tässä kysymykset:
1. Mikä oli suosikkikirjasi lapsena?
2. Mikä kirja teki vaikutuksen teini-ikäisenä?
3. Jos saisit omistaa vain yhden kirjan, mikä se olisi?
4. Mikä kirja on vaikuttanut elämääsi eniten käytännön tasolla?
5. Mikä kirja on saanut sinua katsomaan ympäröivää maailmaa uusin silmin?
6. Mikä on paras tänä vuonna lukemistasi teoksista?
7. Kuinka usein käyt kirjastossa?
8. Luetko e-kirjoja?
9. Mikä on viimeisin lukemasi tietokirja?
10. Missä luet mieluiten?
11. Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?